25 kesä Kuinka seurauspedagogiikka on muuttanut ajatteluani ja toimintaani

Tänä keväänä tuli kuluneeksi 26 vuotta siitä kun ensikerran kuulin seurauspedagogisetsta lähestymis ja työskentelytavasta. Se tapahtui Leiran avo-vankilassa ollessani siellä Pohjoismaisessa virkamisevahdossa. Ensimmäisestä päivästä lähtien huomasin, että siinä paikassa oli jotain hyvin erityistä. Kaikki olivat avoimmina, iloisia ja innokkaita toimimaan ja keskustelemaan. Kaikki kertoivat yhteen ääneen, että tämä on paras paikka suorittaa rangaistusta, koska täällä voi joka päivä oppia elämälle ja työelämälle tärkeitä asioitia. He saivat pohtia rauhassa asioita, joita eivät olleet koskaan pohtinee. Sain kuulla että työskentely perustuu eksistetiaalisen filosofian käytännön soveltamiselle arkipäivässä, sitä kutsutaan seurauspedagogiikaksi. Lähtökohtana on että jokainen haluaa hyvän elämän ja löytää sille tarkoitus. Jokaisella on oikeus, mahdollisuus ja velvollisuus saada luoda itselleen omannäköisensä, hyvä elämä. Pitää miettia mitä minun hyvä elämä ja mikä on tärkeää.  Vapautemme tuo mukanaan myös vastuun, jota ei voi paeta. Vastuu ei ole pelkkä velvollisuus, vaan myös oikeus. Kuka haluaisi antaa vastuun omasta ainoasta elämästä, jonkun muun päätettäväksi?

Olen usein miettinyt, kuinka onnekas olinkaan että jo silloin 37 vuotiaana sain tutustua seurauspedagoogiseen ajattelutapaan. En silloin tiennyt kuinka suuresti se tulisi vaikuttamaan koko tulevaisuuteeni. Siitä lähtien elämästäni tuli tietoisemmin elettyä ja arvokkaampaa, ymmärsin että sillä on alku ja loppu ja kaikki se siinä välissä, on sitä elämää. , joka on käytettävissämme. Meillä on oikeus ja velvollisuus tehdä siitä sekä itsellemme ja muille, se paras mahdollinen. Se tapahtuu valintojemme kautta.Tulin tietoiseksi kuinka valtavasti valintatilanteita on ja että valiseminen ei aina ole helppoa, koska etukäteen ei voi varmsti tetää oliko se hyvä valinta vai ei. Ihminen on vapaa, mutta vastuullinen. Opin että on inhimillistä tehdä virheitä ja valita väärin, mutta nämä tilanteet ovat eritysen arvokkaita meidä oman oppimisen ja kehittymisen kannalata. Kun näemme mikä valintamme lopputulos oli, voimme tykönämme miettiä oliko se  hyvä vai huono? Jos oli huono, meillä on mahdollisuus toimia toisella tavalla seuraavalla kerralla. Ominaista seurauspedagogiikan soveltamiselle on, että kukaan ei moraalisoi, kukaan ei tule sanomaan että kuinka sinä menettelit noin tyhmästi, eikä kerro kuinka meidän olisi tullut toimia. Ei, tänän täytyy jokaisen ihan itse ajatella ja päätellä.

Seurasupedagogiikka on opettanut minut pysähtymään ja kysymään itseltäni pienissa ja suurissa asioissa: haluanko minä tätä, vai haluanko jotain muuta? Mihin olen meneossa? Onko tämä mitä nyt teen ja miten asioista ajeattelen minulle ja muille hyödyksi vai haitakasi? Vieko nämä valintani ja tämä toimintani minua lähemmäksi tai kauemmaksi niistä tavoitteista jotka olen itselleni asettanut? Tuhlaanko aikaani turhuuksiin, vai siihen mihin todella haluan sen käyttää? Entä oma osaamiseni? Onko se hyvässä käytössä, vai jääkö se vajaa käytölle? Olen myös oppinut, että me ajattelemme aivan liian vähän sitä mitä teemme ja jätämme syrjään kiireen kustannuksella monia asioita jotka merkitsisivät meille hyvää elämää. Seurauspedagogiikka opetti minua ajattelemaan asioita perusteelisemmin. Siinä asiakastyössä mitä olen tehnyt, olemn monen muun kanssa voinnut tuntea helpostusta siitä että itseni ja asiakkaani kesken on tehty selkeä työnjako, siihä mitä minun työtekijänä kuuluu tehdä ja mitä asiat ovat asiakkaan vastuulla lopputuloksen saavuttamisesksi. Asiakkaille vastuun saaminen on ollut kunnia asia. Se on kertonut heille, että heihin luotetaan, että heitä kohtaan on olemassa myönteinen olettamus, että he tulevat tätä selviytymään! Ja he ovat selviytyneet! Oma elämän laatuni on parantunut kaikilla mittareilla mitattuna seurauspedagogiikan tuntemisen myötä. Olen oppinut kuuntelemaan itseäni, olen oppinut ajattelemaan syvällisemmin, teen enemmän tietoisia valintoja. Koko elämä on oppimista. Seurauspedagogiikan on nopeuttanut omaa oppimistani, siksi sitä on mukava jakaa!