10 marras Miksi seurauspedagogiikka tarvitaan Suomessa juuri nyt?
Joka päivä voimme kuulemme, että työllisyys asteen tulisi nousta, syntyvyyden lisääntyä ja työelämän tehostua, muuten emme pysty ylläpitämään sitä palvelutasoa ja sosiaaliturvaa, johon olemme tottuneet. Tämä sama huomattiin Tanskassa jo vuonna 1994. Kun ongelma oli tiedossa, ryhdyttiin heti tarvittaviin toimiin ja tulosta syntyi. Koko Tanska seisoi päätöksen takana, nyt tai ei koskaan on toimittava. Se toinen vaihtoehto ei voi tulla kysymykseen. Tässä vaiheessa seurauspedagogista työllisyyskoulutusta nuorille oli järjestetty jo 20 vuotta, mutta nyt se sai erityisaseman, koska sen oppilaat olivat niitä kaikkein tärkeimpiä, jotka tulisi saada mukaan työelämään. Pienellä maalla ei ole varaa heittää yhtäkään sen jäsentä hukkaan. Jokaista tarvitaan.
Vuonna 1994 julistettiin että jokaisella on sekä oikeus että velvollisuus osallistua työelämään ja kyse ei ole pelkästä toimeentulosta vaan myös osallisuudesta.
Seurauspedagogiikan lähestymis- ja työskentelytapa, eroaa monella tapaa siitä mitä meille on aikaisemmin opetettu ja miten olemme tottuneet toimimaan. Tanskassa siitä on tullut maan lippulaiva ja tulokset siitä, että ammatillisen koulutuksen ohella opetetaan vapauden hallitsemista ja vastuun ottamista, etsivät vertaansa koko maailmassa. Kohderyhmänä ovat kaikkein vaikeammin työllistettävät pääasiassa nuoret henkilöt.
Toiminta-ajatus on erikoinen. Sen perustaksi ja lähtökohdaksi on otettu eksistentiaalinen filosofia ja humanistinen ihmiskäsitys. Eksistentialistista filosofiaa sovelletaan käytännössä oppimisen ja kasvatuksen välineenä. Sieltä tulevat kaikki hyvät, ajatuksia herättävät kysymykset, hyvät keskustelut ja asiakkaan esiintuomat ratkaisut. Ihmiskäsityksestä näkyy luottamus jokaisen kykyyn kehittyä, oppia, muuttua, ajatella, valita, toimia ja ottaa vastuuta. Tämä kaikki konkretisoituu seurauspedagogisessa asiakastyössä. Se ei jää pelkäksi julistukseksi paperille. Työntekijällä ja asiakkaalla on molemmilla omat tehtävänsä siinä, että tavoite saavutetaan. Asiakkaalle annetaan sekä vapautta että vastuuta, joka on osoittautunut parhaaksi takeeksi oppimiselle ja onnistumiselle. Elämän ja olemassaolon kysymykset ovat sellaisia, että ne saavat sekä asiakkaan että työntekijän ajattelemaan asioita, eri näkökohdista ja syvällisemmin kuin normaalisti on tapana. Vuoropuhelu työntekijän kanssa ja oma ajattelu, saa asiakkaan etsimään ja löytämään itselleen parhaan mahdollisen vastauksen ja ratkaisun kuhunkin tilanteeseen, niin että se seuraus tulee tyydyttämään häntä, juuri siinä elämäntilanteessa, jossa hän on ja jonka hän itse parhaiten tuntee. Ratkaisut ja valinnat tekee asiakas, koska jokaisen on tässä maailmassa hyvä osata harkita eri vaihtoehtoja ja ajatella ihan itse. Näin asiakas itsenäistyy, kehittyy ja saa itseluottamusta ja elämänkokemusta. Virheiden tekemistä ei tarvitse pelätä, koska niistä, jos mistä, oppii.
Asiakas saa heti alku metreillä tietää mitä hän voi työntekijältä odottaa ja mitkä asiat kuuluvat hänen itsensä hoidettavaksi. Asiakas saa luonnollisesti kaiken sen tiedon mitä hän tarvitsee, mutta asiakkaan puolesta ei tehdä asioita, joita hän hyvin osaa itse tehdä. Työntekijälle seurauspedagogiikka on sekä vaativa että palkitseva työskentely menetelmä. Hänen täytyy kestää se ajatus, että asiakas voi epäonnistua, hän ei saa pelätä vaatimusten esittämistä, eikä konflikteja ja tähän kuuluu se, että kaikki mitä tehdään, se tehdään perusteellisesti. Hänen on koko ajan oltava valppaana ja valmiina tekemään asiakkaalle tarpeellisia kysymyksiä, koskien hänen toimintaansa. Asiakas saa tietää, että hänellä on oikeus ja velvollisuus ottaa vastuu omista valinnoistaan ja teoistaan ja siten vahvasti vaikuttaa siihen mitä siitä seuraa. Asiakkaalle esitetään selkeästi odotus mikä häneen tässä tilanteessa kohdistuu ja johon hänellä on mahdollisuus vastata. Odotukset ovat myönteisiä. Asiakkaalla on mahdollisuus harkita etukäteen eri vaihtoehtoja ja valita. Usein luullaan, että seurauspedagogiikalla on tekemistä rankaisemisen kanssa. Näin ei suinkaan ole.
Koska asiakas voi etukäteen harkita, mikä vaihtoehtoista, siinä tilanteessa, on hänelle paras. Työntekijän tehtäväksi jää, tehdä hänen valintansa seuraukset näkyviksi, olipa seuraus hyvä tai huono. Tässä tapahtuu oppiminen ja asiakas voi seuraavalla kerralla toimia toisin.
Seurauspedagogista ajattelua ja koulutusta tarvitaan, jokaisella alalla, missä nähdään, että tässä täytyisi tapahtua muutos asenteissa, puheissa, toiminnassa. Me ajattelemme aivan liian vähän ja huomioimme aivan liian harvoin eri vaihtoehtoja elämämme varrella ja olemme aivan liian arkoja puuttumaan epäkohtiin tai sopimattomaan käyttäytymiseen. Seurauspedagogiikka rohkaisee meitä tähän ja miettimään miten haluamme käyttää aikamme, osaamisemme ja taipumuksemme, niin että siitä olisi iloa muille ja että omasta elämästä tulisi hyvä.
Työntekijät ovat kokeneet, että heidän työnsä on seurauspedagogiikan myötä tullut tuloksellisemmaksi, mielenkiintoisemmaksi ja palkitsevammaksi, koska asiakkaat ovat päässeet nopeammin tavoitteeseensa ja ”oppineet elämään”. Tapaamisissa luottamus on lisääntynyt ja tavoitteet koettu yhteisiksi. Asiakkaat ovat saaneet ”Ahaa” elämyksiä, minä edistyn, nyt alkaa tapahtua, pääsen elämässä eteenpäin, minä osaan ja omalla tekemiselläni on merkitystä. Minua tarvitaan, minulle löytyi paikka. Organisaatiot ovat voineet osoittaa parempia tuloksia, työnantajat ovat saaneet hyvää työvoimaa, kunnan kamreerit huokaisseet helpotuksesta. Kaikki ovat voittajia, kun ihminen, joka on nähty kustannuksena, on muuttunut plusmerkkiseksi ja tullut omavaraiseksi ja tärkeäksi voimavaraksi koko yhteiskunnalle.
Tästä syystä tarvitsemme koulutusta seurauspedagogiseen ajattelu- lähestymis- ja työskentelytapaan, myös Suomessa!