Jens Bay – TAMU

Seurauspedagogiikkaa on kehitetty suurella menestyksellä Tanskassa työmarkkinakoulutuksena vuodesta 1974 Jens Bayn ja Bodil Gladin toimesta. Tulokset ovat olleet nopeita, näkyviä ja parempia, kuin mitä on saavutettu muissa koulutuksissa. Tämä työskentelytapa on johtanut useimmissa tapauksissa pysyviin elämäntapamuutoksiin.

Bay halusi kokeilla, olisiko mahdollista vaikuttaa moniongelmaisten nuorten elämäntapoihin ja asenteisiin kasvatuksellisin keinoin. Kohderyhmänä oli useita kertoja koulutusjärjestelmästä syrjäytyneet, moniongelmaiset nuoret, joita oli yritetty saattaa yhteiskuntakelpoisiksi käyttämällä hyviksi havaittuja sosiaalityön menetelmiä: heille oli tarjottu terapioita ja hoitoja, jotka liittyivät päihteiden käyttöön tai epäsosiaaliseen käytökseen, ja lopulta heitä oli yritetty rangaista oikealle polulle. Hyvistä yrityksistä huolimatta tässä ei ollut onnistuttu, koska näiltä nuorilta puuttuivat niin oma tahto, tulevaisuuden näkymät kuin myös käytännön mahdollisuudet saattaa itsensä työmarkkinakelpoisiksi.

Bayllä oli teoria siitä, mitä ongelmanuoret eivät tarvitse, ja siitä, mitä he tarvitsevat päästäkseen työelämään ja yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi. Hänen mukaansa nämä nuoret eivät ole pahoja, joten heitä ei tule rangaista, eivätkä he ole sairaita, joten heitä ei tule hoitaa, mutta heiltä puuttuvat kasvatuksen ja kodin antamat eväät sekä koulutus ja sen myötä kyky ja malli käyttäytyä ihmisiksi ja vastata niihin vaatimuksiin, joita työelämä ja yhteiskunta heille esittävät. Bayn mielestä ongelmanuorten tulisi saada käytännöllinen ammatti sellaisella tavalla, jolla he voivat sen oppia, koska harvat heistä ovat teoreetikkoja tai lukutoukkia. Koulutus tulisi sopeuttaa oppilaiden oppimisvalmiuksiin eikä perinteisiin teoreettisiin tietojen ja taitojen hankintatapoihin.

Oppilaiden tulisi selkeästi saada tietää, mitä ympäristö heiltä odottaa, ja saada realistinen käsitys siitä, minkälaisia sosiaalisia taitoja heiltä vaaditaan työpaikalla. Tällaisen koulutuksen he voisivat saada sellaisen työvoimakoulutuksen kautta, jossa käytetään pedagogista menetelmää nimeltään ”Konsekvenspedagogik” eli ”Seurauspedagogiikka”. Oppilaat itse kutsuvat koulua toisenlaiseksi kouluksi. Se on toisenlainen siksi, että tässä koulutusjärjestelmässä he tuntevat oppivansa jotain. He oppivat käytännön ammatin, jonka kautta he voivat työllistyä samalla, kun he voivat tehdä käyttäytymisensä suhteen valintoja ja nähdä, mitkä niiden seuraukset ovat heille itselleen ja muille.

Seurauspedagogiikka on eksistentialistisen filosofian kasvatustieteellinen sovellutus. Tanskassa on tällä hetkellä kuusi seurauspedagogiikalle rakentuvaa koulua eri puolilla maata. Koulujärjestelmä tunnetaan lyhenteestä TAMU, joka tarkoittaa ”Træningsskolens Arbejdsmarkedsuddanelser”. Kouluilla on noin 500 oppilasta vuodessa, joista puolet suorittavat koulunsa loppuun. Kaikkiaan yli 25 000 tanskalaisnuorta on saanut opetella TAMU-kouluissa, kuinka elää omaa elämäänsä ja miten siitä kannetaan vastuuta. Toinen puoli koulun aloittaneista on lähtenyt pois ja valinnut jotakin muuta. Niitä, jotka keskeyttävät koulutuksensa, ei yritetä ylipuhua jatkamaan, koska se olisi täysin vastoin koulun opetusfilosofiaa, jonka mukaan jokainen on vapaa tekemään omat valintansa ja kantamaan niistä vastuun. Koulun jättäneitä opiskelijoita ei myöskään jäljitetä sen selvittämiseksi, mikä on ollut lopettamisen syy, koska he ovat vapaita päättämään omasta elämästään. Kuitenkin tiedetään lopettaneiden oppilaiden itsensä kertomana, että osa heistä on onnistunut saavuttaman työelämän vaatimukset ja työllistymään jo ennen koulun loppuunsaattamista, kun taas osa on palannut työttömyyteen, päihteiden ja rikollisuuden pariin.

TAMU-koulujen lisäksi Bayn metodi on käytössä nykyään Norjassa päiväkodissa, peruskoulun yläkouluissa,  toisen asteen oppilaitoksissa ja avovankilassa.