Seurauspedagogiikka

Seurauspedagogiikka perustuu eksistentiaaliseen filosofiaan, jonka mukaan jokainen ihminen on tarpeeksi viisas tehdäkseen itse valintoja. Omat valinnat ja teot vaikuttavat siihen, millainen elämästämme tulee. Kun ihminen valitsee jonkun teon, sillä on aina joku seuraus. Tekemällä erilaisia tekoja valitsemme siis seurauksia. Meillä ei siis ole ennalta määrättyä kohtaloa tai meitä ei ole tuomittu tietynlaiseen tilaan loppuelämäksi, vaan voimme joka päivä tehdä valintoja, jotka voivat muuttaa elämämme suunnan.

Kun ihmiselle alkaa kasautua ongelmia ja vaikea tilanne jatkuu tai pahenee, syntyy ajatus, että tästä ei ole ulospääsyä tai tämä on kohtaloni. Ajatus aiheuttaa toivottomuutta ja johtaa haluttomuuteen tehdä mitään. Mitä enemmän ongelmia kasautuu, sitä mahdottomammalta tilanne vaikuttaa. Useat meistä ovat myös itse kokeneet tällaisia jaksoja tai hetkiä elämässään. Valtava työstressi, ongelmat lasten tai puolison kanssa, työttömyys tai muu pitkään jatkuva kuormittava tilanne saavat meidät ajattelemaan; tämä ei ikinä lopu tai tällaista tämä elämäni nyt on.

Seurauspedagogiikan ydin on tehdä selväksi, että jokaisella meillä on valinnan mahdollisuus. Monta kertaa päivässä, viikossa, kuukaudessa. Jatkuvasti. Joka ikisellä valinnalla on joku seuraus. Jos tiedämme, minkä asian tai tilanteen haluamme muuttaa, meillä on tavoite. Silloin voimme peilata valintojamme ja niistä syntyviä seurauksia tavoitteeseemme. Kun valitsemme tekoja, jotka johtavat kohti tavoitetta, tilanne alkaa seljetä. Jos valitsemme tekoja, jotka vievät poispäin tavoitteesta, tilanteemme ei parane.

Seurauspedagogiikkaa kehitettiin ihmisille, joilla on tavallisen kansalaisen näkökulmasta katsottuna massiivisia ongelmia. Tukien varassa jatkuvasti eläviä ihmisiä, päihdeongelmia, sosiaalisia ongelmia. Ihmisiä, jotka yhteiskunnan näkökulmasta tuottivat jatkuvasti kuluja. Inhimillisestä näkökulmasta näiden ihmisten elämä oli toivotonta, onnetonta ja merkityksetöntä.

Seurauspedagogiikan kehittäjä, tanskalainen Jens Bay ymmärsi, että ainut mahdollisuus saada aikaan muutos, oli yksilön omaan asennoitumiseen ja ajatteluun vaikuttaminen. Tähän tarvittiin käytännön ohjausta ja selkeät toimintamallit, ja ympäristö, jossa kyettiin harjoittelemaan sekä työntekoa että elämäntaitoja. Tanskan valtio sitoutui rahoittamaan koulutusta, josta syntyi vuosien aikana menestystarina. Tällä hetkellä 85 % koulutukseen osallistuneista valitsivat uuden suunnan elämälleen ja siirtyivät tukijärjestelmästä veronmaksajiksi.

Seurauspedagogiikka pohjautuu valinnanvapauteen: sinä päätät, minkä valinnan teet. Vastuu seurauksesta on myös sinulla. Asiakas ei tee vääriä valintoja, on vain valintoja. Sen sijaan erilaisten valintojen seurauksista puhutaan avoimesti: mitä tapahtuu, jos toimit näin? Tässä annetaan myös rakentavaa kritiikkiä ja puhutaan suoraan tekojen huonoista seurauksista. Ohjaajat eivät kuitenkaan ajattele tai tee päätöksiä toisten puolesta, vaan haastavat asiakkaan miettimään asian itse. Näin vastuu siirtyy nopeasti koulutettavalle ja ihminen oppii nopeasti ajattelemaan ja toimimaan seurauspedagogisesti. Ihmistä ei myöskään rangaista, vaan opitaan virheistä. Koulutettaville tehdään myös selväksi, että kaikista asioista syntyy seurauksia. Jotkut niistä voivat johtaa yhteiskunnan antamiin rangaistuksiin, potkuihin töistä tai seurauksiin, joidenka korjaamiseen menee paljon aikaa. Asiakkaille painotetaan, että seurauksilla ei tarkoiteta vain huonoja seurauksia, vaan myös hyviä. Molemmat ovat tärkeitä oppimisen kannalta. Jos kuitenkin haluaa valita teon, joka johtaa tällaiseen vaihtoehtoon, se on oma valinta. Silloin omaan tavoitteeseen pääseminen voi viedä kauemmin.

Tutustu peruskurssiin täältä, seurauspedagogiikkaan täältä ja jatkokoulutukseen täältä.

Ota yhteyttä: sonja.kurten-vartio@seurauspedagogiikka.com tai puh. 040 086 6358